22.07.2008 Anna Ahmatova
Venäläisellä runoilijalla Anna Ahmatovalla ja suomenruotsalaisella lyyrikolla Edith Södergranilla on jotain yhteistä. Molemmat ovat olleet parantolahoidossa Nurmijärvellä, Södergran ajoittain Nummelan Parantolassa ja Ahmatova Hyvinkään Parantolassa lokakuussa 1915. Molemmat asuivat Karjalan kannaksella ja molempien haudat ovat siellä.

Hyvinkää kuului Nurmijärvelle vielä vuonna 1915, kun Anna Ahmatova (oik.Anna Andrejevna Gorenko) oli siellä potilaana. Vuonna 1896 perustettu Hyvinkää Sanatoorio, sittemmin Hyvinkään parantola, oli maamme ensimmäinen muille kuin keuhkotautisille tarkoitettu hoito- ja lepopaikka. Parantola eli loistonsa aikaa ennen Venäjän vallankumousta, jolloin lukuisat venäläiset vieraat kansoittivat kylpylän. Nummela Sanatorium perustettiin Nurmijärven Röykän kylään vuonna 1899 (http://www.klaukkala.fi/uutiset.php?uutinenid=211). Edith Södergran sairastui keuhkotautiin 16-vuotiaana 1908. Tästä alkoivat parantolakaudet, ensin Suomessa Nurmijärvellä, Nummelan Parantolassa (1909-1911), sitten Sveitsissä kosmopoliittisessa Davosissa. Palattuaan vuonna 1914 Raivolaan Södergran kieltäytyi enemmistä parantolahoidoista. Anna Ahmatova (23.6.1889-5.3.1966) selvisi tuberkuloosista ja kuoli v.1966 Moskovassa. Ahmatova on haudattu Kellomäkeen (Komarovo). Edith Södergran (4.4.1892- 24.61923) on vuorostaan haudattu Raivolan kylähautausmaalle. Kirjailija Elmer Diktonius Nurmijärven Röykästä vieraili Edith Södergranin luona vuonna 1922. Diktonius toimitti postuumisti Edith Södergranin kokoelman ”Landet som icke är”. Kellomäki ja Raivola kuuluivat Terijoen pitäjään. Anna Ahmatovalla oli datsha (=huvila) Kellomäessä. Suomen ajalla kirjailijat, säveltäjät, muusikot ja kuva- ja näyttämötaitelijat löysivät Terijoen, kun Riihimäen ja Pietarin välinen rautatie valmistui vuonna 1870. Myös pietarilaiset löysivät Terijoen. Terijoen ja Pietarin väliä kulki 40 junavuoroa vuorokaudessa. Neuvostoaikana Kellomäellä viettivät Anna Ahmatovan ohella kesiään muun muassa säveltäjä Dmitri Shostakovitsh ja Yhdysvaltoihin emigroitunut Nobel-palkittu runoilija Joseph Brodsky. Yksi Brodskyn runoista on nimeltään Kellomäki. Ahmatova muisteli Suomea ja Hyvinkäätä datshallaan Kellomäessä. Vuonna 1917 ilmestyneessä Valkoinen parvi -kokoelmassa on Hyvinkäällä päivätty runo. Viipurissa vuonna 1964 päivätyssä runossa hän kirjoittaa: "Maa, vaikkei kotimaani olekaan / on muistoissani katoamaton / ja merikin niin hellänjäinen / sen vesi miltei suolaton”.

Hyvinkäällä on jo kolme kertaa kokoonnuttu sunnuntaina ennen juhannusta muistelemaan Ahmatovan Hyvinkään aikaa. Vuonna 1915 Ahmatova oleskeli Hyvinkään Parantolassa kaksi viikkoa. Hän kirjoitti täällä tunnetun runonsa ”Joka ilta saan häneltä kirjeen”. Runossa maailmaa tarkastellaan parantolan ikkunasta: suuri tähti loistaa puunrunkojen välistä ja läheinen tie johtaa pimeään. Yksinäinen valvoja kaipaa yön keskellä rakastettuaan. Ahmatova oli Hyvinkään aikana naimisissa runoilija Nikolai Gumiljovin kanssa, mutta aviomiehen sijasta hänen ajatustensa kohteena oli toinen runoilija, Nikolai Nedobrovo. Uusi rakkaus ei kuitenkaan estänyt Gumiljovia käymästä peräti kaksi kertaa Hyvinkäällä vaimoaan tapaamassa. Vuonna 1921 Gumiljov teloitettiin salaliitosta epäiltynä. Ahmatova etsi Nikolai Gumiljovin hautaa löytämättä sitä koskaan. 1920-luvun lopulla myös Ahmatovaan alettiin suhtautua niin kielteisesti, ettei hänen runojaan enää julkaistu. Oman pojan joutuminen vankeuteen ja myöhemmin karkotusleirille oli kyllin suuri ahdistus myös henkilökohtaisella tasolla. Tähän ahdistukseen liittyy myös syyllisyyttä. Ahmatova oli joutunut - boheemina, muka kasvattajaksi kelpaamattomana - luovuttamaan lapsensa isovanhemmille. Kun monet taiteilijaystävät muuttivat emigranteiksi vallankumouksen melskeissä, Anna Ahmatova jäi maahan ja kaupunkiin, missä "kaikki on kavallettu, petkutettu, myyty", missä "siipiään välkytti musta kuolema" ja missä "kukaan ei kuuntele runoja". Runoilija tuomitsee ne, jotka luopuivat synnyinmaastaan, ikoneistaan, lauluistaan. Hän jäi maahan, mutta hänen valintansa ei ollut poliittinen, vaan sitä sävytti yhteiseen kärsimykseen osallistuminen ja venäläisyyden syvä sisäistäminen. Tähän venäläisyyteen kuului myös ortodoksinen uskonto. Anna Ahmatova ei ollut vallankumouksen puolella, vaikka halusikin jäädä sen melskeisiin. Kun olot 60-luvulla vapautuivat, Ahmatova alkoi saada arvostusta ja kohosi nopeasti maailmanmaineeseen. Lisää Ahmatovasta vaikkapa: http://fi.wikipedia.org/wiki/Anna_Ahmatova (rog)

[ Svenskspråkiga i Nurmijärvi 22.07.2008 ]

[ Takaisin ]

---